Sateenkaaripajat- Mitä on työskentely kohutussa projektissa?
Mikä on sateenkaaripaja?
Sateenkaarityöpaja on Helsingin kaupungin ja Setan yhteistyössä toteuttama projekti, jossa kaikille Helsingin koulujen 6.-9. luokkalaisille
kerrotaan sateenkaariasioista. Seta toteuttaa projektin ja Helsingin kaupunki toimii rahoittajana.
Työpaja sai alkunsa, kun koululaiset kirjoittivat toiveitaan Oma Stadi sivustolle ja tämä toive nousi ylivoimaisesti esiin. Eli nuoret toivoivat koulussa jaettavan enemmän tietoa sateenkaariasioista. Päätettiin perustaa projekti ja siihen tarvittiin ohjaajia.
Miten ajauduin mukaan?
Huomasin etsittävän sateenkaarityöpajaohjaajia. Lähetin hakemuksen ja pääsin työhaastatteluun. Järjestäjätahon edustajat tunsivat minut ennestään, olen mm. ohjannut Helsinki Pride yhteisön ”Kahden vähemmistön väen ryhmää” pitkään. Liikuntarajoitteisuuteni laskettiin myös eduksi, jotta ohjaajien monipuolisuus toteutui. Kaikilla ohjaajilla oli jonkinlaista ohjaajakokemusta, mutta muuten olimme kaikki lähtöisin hyvin erilaisista taustoista.
Valmistautuminen oli niukka
Tammikuussa 2023 järjestettiin yhden päivän koulutus. Se oli melkoinen hyppy yhtäkkiä opetella uutta – teineille opetettavaa materiaalia. Minun mielestäni koulutus olisi voinut olla pidempi. Toisaalta taas työpajaohjaajiksi oli valittu sopivia henkilöitä, jotta koulutus voitiin tiivistää.
Sateenkaariteeman asiat olivat meille kaikille tuttuja. Teinien kanssa toimiminen oli minulle uutta. Osalla ohjaajista oli jo aiempaa kokemusta ko. kohderyhmästä. Erilaiset taustat sulautuivat helposti yhteen, kun päästiin pareina liikkeelle. Kaikki projektissa mukava olevat ovat niin huipputyyppejä, olisin helposti työskennellyt kenen tahansa kanssa.
Missä ja miten sateenkaarityöpajat ovat toteutuneet?
Työpaja kestää keskimäärin 90 minuuttia ja tarkoitus on tavoittaa kaikki Helsingin 6.-9. luokkalaiset, koska tämä on kirjattu opetussuunnitelmaan. Toiminta aloitettiin helmikuussa, mutta kaikkia kouluja ei ole vielä käyty läpi ja projekti jatkuu syksyllä.
Ohjaajat menevät kouluihin pääasiassa pareittain, joskus yksin. Työpajoja pidettiin myös etänä, jos esimerkiksi ryhmän koko on suuri. Minulla on toistaiseksi ollut
muutama Teams työpaja Setan toimistolla Pasilassa. Parini kanssa emme nähneet oppilaita, emmekä tiennyt kuinka monta heitä todellisuudessa paikalla oli. Tuntui oudolta puhua asiaamme webkameralle, tietämättä yhtään mitä eetterin toisessa päässä tapahtuu. Mitä reaktioita tulee, mitä ilmeitä yleisöllä on, ottavatko kontaktia tai ovatko levottomia jne. Olisin itse paljon mieluummin ollut paikalla puhumassa ja näkemässä nuo asiat. Osa kouluista kuitenkin on kuitenkin toivonut tilaisuutta etänä. Osassa syynä on toteutus niin suurina ryhminä, että heidän hallitseminen esim. liikuntasalissa olisi todella haastavaa. Yhdessä toukokuun ryhmässä meillä oli kuulolla 130 oppilasta. Keskustelu etänä tapahtuvissa tilaisuuksissa on opettajan vastuulla.
Helsingin kaupungin KASKOn pedagoginen asiantuntija ja projektisuunnittelija ovat Setan työntekijöiden kanssa tuottanut sisällön työpajoihin. Oppilaille näytetään PowerPointilta esitys, jossa käydään läpi käsitteitä sekä kaksi videota, joissa vähemmistöryhmien edustajat (mm. näkövammainen, homoseksuaali, romani) kertovat epätasa-arvoisista tai -kunnioittavista kokemuksistaan. Esimerkiksi romani kertoo, kuinka hänen oletetaan aina olevan varastamassa kaupasta, eikä hän saa tasa-arvoisesti työmahdollisuuksia, koska tunnetun romanien sukunimen takia häntä ei kutsua edes haastatteluun. Oppilailta kysytään, mitä vähemmistöryhmiin kohdistuvaa huonoa käytöstä he ovat kohdanneet tai havainneet. Käydään keskustelua aiheeseen liittyen mm. eri ikään kuuluvista asioista, ihastumisesta, perheistä sekä pohditaan, mitkä ovat hyväksyttyjä käyttäytymissääntöjä.
Sateenkaaripajat kokemuksena
Lähtiessäni tähän työhön, koin tulevani todella pois mukavuusalueeltani ja päätin haastaa itseni tekemään niin. Eri kouluissa 6.-9. luokkalaiset ovat todella erilaisia ja eri
kehityksen vaiheessa ja me kaikki tiedämme, että joukossa voi olla aina huonosti käyttäytyviä, joita ei saada kuriin. Jokainen koulu ja työpaja ovat olleet hyvin erilaisia ja olen oppinut kohderyhmästä paljon ja samalla myös itsestäni ryhmänohjaajana.
Yllätyin, ettei kukaan ole kyseenalaistanut liikuntavammaani. Kukaan ei ole kysynyt, miksi olen pyörätuolissa. Kysyin kerran, oliko oppilaille kerrottu, että tulen pyörätuolilla. Ei ollut. Olen todella hämmästynyt, miten hyvin minut on kohdattu sateenkaarityöpajan työntekijänä ja liikuntavammani ei ole vaikuttanut siihen rooliin.
Helsingin koulujen esteettömyys oli yllättävä ongelma
Alussa oli ongelmia, etteivät minulle nimetyt koulut olleet esteettömiä, jolloin pari kertaa jäi väliin. Oli melkein mahdotonta saada listaa, mitkä koulut ovat esteettömiä. On olemassa sivusto, josta voi hakea kouluista tietoa, mutta jos koulut eivät ole kirjoittaneet ko.sivulle esteettömyydestä, ei tietoja ole ja kävi ilmi, ettei Helsingissä ole ajantasaista listaa esteettömistä kouluista. Tämä oli mielestäni hyvin hämmentävää. Miten tämä voi olla mahdollista 2020-luvulla? Miten perhe, jossa lapsella tai muulla perheenjäsenellä on liikuntavamma, voi suunnitella mihin kouluun lapsi menee?
Muuta ratkaisua asiaan ei keksitty kuin että kaupungin työntekijä soitti aina minulle suunniteltuihin kouluihin etukäteen. Joskus joku koulun henkilökuntaan kuuluva sanoi, että koulu on esteetön, asia ei välttämättä ollutkaan niin. Saattoi käydä ilmi, ettei ko. henkilö tiennytkään hyvin asiaa tai esimerkiksi porrashissit eivät välttämättä toimineet kunnolla. Ajattelin, että minun pitäisi mennä etukäteen katsomaan kaikki minulle suunnitellut paikat, mutta se olisi ollut aivan liian suuri työ. Jo se, että kuljen kaikki matkat invataksilla, joiden saaminen ja aikataulussa tuleminen on nykyään suuri haaste, tekee liikkuvaan työhön oman, ikävän elementin.
Yht’äkkiä median hampaissa
Minulla on ollut vanhempien ja sitä kautta nuorten suhtautumisten osalta onneksi vain positiivisia tai melko neutraaleja oppilasryhmiä ohjattavanani. Joissakin
kaupunginosissa muilla ohjaajilla on ollut todella vaikeita tilanteita, eivätkä he ole tunteneet oloaan tilanteissa turvalliseksi. Erään nuoren kohdalla opettaja kertoi, etteivät vanhemmat päästäneet lasta tilaisuuteen, mutta kertoessaan tätä opettaja huomasi hänen istuvan jo luokassa odottamassa työpajan alkua. Tuossa iässä kaverijoukon mukana toimiminen luo paineita. Jos kaverit eivät osallistu, niin en minäkään – tai päinvastoin!
Eväitä syksyyn
Työpajatoiminta jatkuu syksyllä. Nyt on aikaa vetää tämän osalta henkeä ja miettiä rauhassa, onko jotain, miten voisin toimia paremmin syksyllä.
Olen oppinut, ettei etukäteen kannata olla juurikaan odotuksia. Jokainen kerta kokemus riippuu todella paljon koulun henkilökunnan asenteesta. He ovat lasten auktoriteetti, jota taas toisaalta aletaan murtaa tuossa iässä. Paikalla on aina läsnä luokkaryhmien opettajia, yleensä enemmänkin koulun henkilökuntaa. Tämä tuo turvaa tilanteisiin, koska meillä ulkopuolisina ohjaajina ei ole mahdollisuutta kurinpidon toimiin. Toisaalta mietin, vapautuisivatko oppilaat enemmän ilman omaa opettajaa.
Minulle tämä on ollut tähän asti erittäin hyvä ja opettavainen kokemus. Opin myös millainen olen ryhmäohjaajana ja miten selviän erilaisista tilanteista. On ollut mahtavaa tutustua mukana oleviin aivan huikeisiin ohjaajakollegoihin!
Ilokseni huomasin, miten lähellä tämä sisällön osalta on omaa työtäni seksuaalikasvattajana. Tyypillistä on, että puhun kaikkien seksuaalisuusaiheisten luentojen yhteydessä seksuaalioikeuksista ja niiden toteutumisesta. Se on ollut missioni koko ajan seksuaalikasvattajana työskennellessäni. Kerron aina, että jokaisella on oikeus toteuttaa seksuaalisuuttaan juuri niin kuin itse parhaaksi kokee. Seksuaalisuus kuuluu kaikille.
Näissä sateenkaarityöpajoissa tärkein asia, jonka toivon nuorten ymmärtävän, on toisten hyväksyminen sellaisena kuin jokainen on ainutlaatuisena ihmisenä! On hänen seksuaalinen suuntautumisensa tai sukupuolen kokemuksensa mitä tahansa.
Aurinkoista Pride-kuukautta kaikille!
Raila Riikonen
MATKAN VARRELLA TAPAHTUNUTTA:
- Jotkut koulut joutuivat järjestämään muuta toimintaa osalle oppilaista, jos oppilaat eivät saaneet vanhemmilta lupaa osallistua sateenkaarityöpajaan
- Kommentteja oppilailta: ”Minä saan kutsua ketä tahansa homoksi” tai ”Minä tiedän varmasti, että sukupuolia on vain kaksi”
- Mediamyllerryksen aikaan luulin, että islamilaisuus reagoi eniten, mutta jyrkkä kristinusko olikin pahin. Oppilaille tämän uuden tiedon kuunteleminen ei tuntunut pahalta, mutta he saattoivat lähteä itkien tilaisuudesta sen vuoksi, että pelkäsivät reaktiota, kun kotona saadaan tietää missä he ovat olleet.
- Rehtori kertoi etukäteen, että hän tulee saamaan paljon syyttäviä puheluita. Mutta eihän rehtori voi kieltää opetussuunnitelman toteuttamista?
- Jotkut ryhmät olivat jopa valmistautuneet etukäteen ja saimme kysymyksen: ”Mitä tarkoittaa sukupuolineutraali?”
- Eräässä voimakkaimmin reagoineessa koulussa ei kuulemma biologian tunneilla saa puhua lisääntymisestä, koska ”jumala loi miehen ja naisen”. Näissä perheissä on ilmeisesti myös erilaiset oppikirjat. Voiko näin olla 2020-luvun Suomessa?Mietin tähän liittyen, kuinka moni tyttö tulee raskaaksi haluamattaan, jos ihmisten lisääntymisestä ei koskaan kerrota eikä varoiteta? He eivät myöskään tiedä ja opi, että seksille voi sanoa ei. Tämä kosketti minuun ehkä eniten kaikesta, mitä näissä työpajoissa olin nähnyt ja kuullut.