”Korona-aika oli helpotus – ei tarvinnut kohdata ketään”

Tämä on todellinen kommentti henkilöltä, joka kuuluu kahden vähemmistön väen vertaistukiryhmääni. KVV – Kahden vähemmistön väki on eri tavalla vammaisten tai pitkäaikaissairaiden (ei välttämättä fyysinen vamma) seksuaali- sekä sukupuolivähemmistöjen edustajien oma ryhmä. KVV kokoaa yhteen ihmisiä, jotka jakavat kokemuksia elämästä näissä vähemmistöissä.

Otsikon lausahdus kuvastaa hyvin vähemmistöstressiä. Kaikki sosiaaliset tilanteet voivat olla painajaista, jos kukaan ei kohtaa sinua oikein eikä ymmärrä ja hyväksy sinua sellaisena kuin olet. Näissä tilanteissa henkilö kokee häpeää, itseinhoa, itsensä mitätöintiä ja saattaa yrittää salata identiteettiään.

Mikä aiheuttaa vähemmistöstressiä?

Vähemmistöstressi voi syntyä ja kasvaa vähitellen. Jotkut ihmiset altistuvat tavanomaisen stressin lisäksi stressille, joka johtuu heidän vähemmistöasemastaan. Vähemmistöstressi on luonteeltaan kroonista, ja sitä kohtaavien sosiaaliset paineet ovat raskaita. Monen vähemmistöstressiä kokevan elämäntilanteet voivat olla vähintäänkin kovaa stressiä aiheuttavia. Vähemmistöstressin taustalla ja syynä ovat itse asiassa yhteiskunnassa vallitsevat vahvat normit heteroseksuaalisuudesta ja cissukupuolisuudesta (Duodecim 2021 Vähemmistöstressi uhkana seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen terveydelle).

Syrjinnän takana vaikuttavat pitkälti leimaavat asenteet ja ennakkoluulot. Ympäristön arvot omaksutaan yleensä lapsena, asenteet ja ennakkoluulot opitaan perheessä, koska asenteet muuttuvat samankaltaisiksi esim. ryhmässä tai ryhmän käyttäytyessä jollain tavalla. Meillä on vielä paljon tekemistä myös lainsäädännössä, mutta lisäksi aivan tavallisissa käytännön asioissa, kuten sukupuolen mukaan osoitetuissa WC-tiloissa. Jopa terveydenhuollossa tapahtuu syrjintää.

Syrjintää, ennakkoluuloja ja asenteita

Otsikon lausahduksen takana on syrjintää, ehkä jopa väkivaltaa. Kaltoinkohtelua kokenut alkaa ennakoida ja välttää tilanteita, joissa syrjintä toistuu. Kun tilanteet aiheuttavat pelkoa jo ennalta, niitä ymmärrettävästi alkaa välttää alitajuisesti tai tiedostaen. ”Erakoituminen” voi tapahtua siis vain sen vuoksi, että henkilö on erilainen kuin enemmistö ihmisistä. Miksi meillä on niin vähän kunnioitusta erilaisuutta kohtaan?

Minkä pitäisi muuttua? Entä ne, jotka kuuluvat useampaan syrjittyyn vähemmistöön? 

Kuten sanottu, yhteiskuntamme on edelleen melko suvaitsematon. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajat kokevat monenlaista syrjintää ja jopa väkivallan uhkaa. Yhdenvertaisuus ei usein toimi käytännössä, ainakaan kaikessa. Jos vähemmistöön kuuluvat kärsivät negatiivisista asenteista ja syrjinnästä, voi vain kuvitella, millainen tilanne on vammaisuuden ja seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin takia useampaan vähemmistöön kuuluvilla henkilöillä. Erityisesti vähemmistöt voivat olla alttiita moniperusteiselle syrjinnälle. Esimerkiksi vammainen etniseen vähemmistöön kuuluva henkilö voi tulla syrjityksi sekä vammaisuutensa että alkuperänsä vuoksi. Miten voimme taata lainmukaisen yhdenvertaisuuden ja itsemääräämisoikeuden myös vähemmistöön tai vähemmistöihin kuuluville?

Lapset ja nuoret, mutta erityisesti aikuiset, voivat olla julmia asenteet paljastavalla käyttäytymisellään, vaikka varsinaista vihapuhetta tai väkivaltaa ei tapahtuisi. Saatamme syrjiä jopa huomaamattamme. Asenteet ovat alitajuisia ja ohjaavat helposti toimintaamme. Se, että menemme kadun toiselle puolelle, emme katso silmiin, emme ole huomaavinamme henkilöä, katsomme inhoten ja asenteemme paljastaen, ovat meille ehkä pieniä hetkiä, jotka unohdamme. Jokin niistä voi kuitenkin olla toiselle ihmiselle liikaa ja aiheuttaa tämän erakoitumista muista ihmistä. Vahingoittavat kokemukset, erakoituminen ja vähemmistöstressi altistavat laajasti mielenterveysongelmille.

Ihmiselle on ominaista tehdä oletuksia, koska se helpottaa vuorovaikutustilanteissa toimimista. Me kaikki oletamme jotain, mutta tärkeää on halu tulla tietoiseksi oletuksistaan ja pyrkiä purkamaan niitä. Annetaan jokaisen kertoa itse ne asiat, jotka hän itsestään haluaa kertoa ja annetaan jokaisen määritellä itse itsensä.

Ennakkoluuloista johtuvat syrjivät tilanteet ovat myös yksi syy sille, miksi haluan että seksuaalisuudesta puhutaan unohtamatta useaan vähemmistöryhmään kuuluvia.

Älä oleta mitään.

Muistan elävästi esimerkin syrjivästä tapatumasta terveydenhuollossa.

Gynekologin nähdessä minut sähköpyörätuolissa, hän totesi: ”Mitä sinä täällä teet? Eihän sinulla voi olla seksiä”. Olin varannut ajan e-pillerireseptin uusimiseen. Kun jotkut lääkäritkin tekevät potilaistaan oletuksia, ei ihme, että vähemmistöstressiä syntyy yhteiskunnassamme niin paljon.

Älä koskaan oleta mitään. Kohtaa jokainen ihminen sellaisena kuin hän on.

Tämän olen oppinut ja se on ollut paras neuvo, jonka olen voinut myös muille antaa.

_____________________

Lähteenä/taustatietoa:

Vähemmistöstressi uhkana seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen terveydelle
LÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSKIRJA DUODECIM 2021;137(17):1781-8

Onni Jaskari ja Anna Keski-Rahkonen
https://www.duodecimlehti.fi/duo16384https://yhdenvertaisuusvaltuutettu.fi/syrjinta