Miksi vammaisten seksuaalisuudesta pitää puhua? Minulta pyydetään säännöllisesti tätä luentoa vammaisten seksuaalisuudesta, mutta yhtä hyvin voisi ajatella, miksi tästä pitää puhua?   

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt saavat automaattisesti julkisuutta paljon. Koska he ovat nimenomaan seksuaalisuutensa takia vähemmistöryhmiä, luonnollisesti heidän seksuaalisuus on se, joka nousee pintaan.

Kukaan ei puhu alkoholistien seksuaalisuudesta tai reumaatikon seksuaalisuudesta (joka kyllä vaatisi ainakin heille puhumista). Romanien seksuaalisuudesta en muista lukeneeni koskaan, mutta siitä lienee jotakin julkaistu.

Totuus on, että monet eivät ole olleet vammaisten kanssa tekemisissä ja heidän elämän raottaminen on tietoa, jota tavikset / vammattomat ihmiset tarvitsevat. Monelle ei ehkä koskaan ole tullut mieleen, että vammaiset ovat samalla tavalla seksuaalisia ja heidän seksuaalisuuden toteuttamisessa on haasteita, joihin moni eri ammatissaan voi vaikuttaa.

Koulutuksessa käytän paljon esimerkkejä myös oikeasta elämästäni. Tästä olen saanut aina paljon positiivista palautetta. Erityisesti omat kokemukseni erityisesti ovat auttaneet vammaisuuden ja seksuaalisuuden ymmärtämisessä paljon ja jäävät mieleen.

Olen ollut mukana Ylen Perjantai dokumentissa ”Tarvitsemme apua seksissä”, jota on katsottu Yle Areenassa yli 181 000 kertaa. Linkki siihen löytyy sivuiltani ilonkipina.fi tai voit katsoa sen heti täältä. Sitä on käytetty ja se toimii erittäin hyvänä opetusmateriaalina ja esimerkkinä.

Kerään palautetta jokaisesta luennoistani. Viime ja tänä vuonna 100% palautteen antajista suosittelisivat luentoani muille ja kokivat sen aikansa arvoiseksi. Muutama palaute alla ja lisää löydät sivuiltani ilonkipina.fi.

Kenen pitäisi puhua ja mitä?

Vammaiset saavat paljon ammatillista apua ja läheiset myös usein auttavat, mutta saattavat olla neuvottomia seksuaalisuuteen liittyvien asioiden edessä.

CP-liitto toteaa asiasta; ”Vammaisuus ei tee eroa seksuaalikasvatuksen sisältöön. Perustan tiedon ja tuen saamiselle luovat seksuaalioikeudet ja YK:n vammaisten oikeuksien sopimus.”

Tehy-Lehti julkaisu 7.3.21 aartikkelin: ”Saako rakas jäädä yöksi? – Vammaisten seksuaalisuus lakaistaan yhä usein maton alle, jossa artikkelin kirjoittanut Terhi Mäkinen toteaa: ”Seksuaalisuus on paljon muutakin kuin seksi, ja se kaikki kuuluu myös vammaisille.”
Samassa artikkelissa todetaan asumisyksikköjen seksuaalisuuteen liittyvästä hankkeesta:
”Vammaisten seksuaalisuus tuntuu yhä olevan tabu. Hankkeen alussa tehdyssä kyselyssä selvisi, että lähes puolet asumispalveluiden vammaisista asukkaista ei ollut saanut tietoa seksuaalisuudesta lapsuudenkodissa tai koulussa. Joka kolmas ei tiennyt, mitä itsetyydytys tai ehkäisy tarkoittavat. Joka neljäs kertoi, ettei ollut kuullut puhuttavan seksuaalisuudesta nykyisessä asuinpaikassaan.”
”Varsinkin vammaiset naiset ovat alttiita seksuaaliselle hyväksikäytölle. Alttiutta lisää osaltaan tiedon puute.”

Väestöliitto toteaa sivuilla seksuaalioikeuksista:
”Vammaisten on usein vaikea olla näkyviä, koska he eivät pääse itse päättämään seksuaalisuuteensa liittyvistä asioista. Usein heidän sukulaisensa ja eri alojen ammattilaiset päättävät heidän puolestaan jopa hyvin henkilökohtaisista asioista. Vammaiset jäävät usein myös ilman huomiota esimerkiksi seksuaaliterveydenhoidossa ja seksuaalikasvatuksessa.” Väestöliitto mainitsee nämä otsikot asiaan liittyen: oikeus omaan seksuaalisuuteen, Oikeus tietoon seksuaalisuudesta, Oikeus suojella itseään ja tulla suojelluksi, Oikeus seksuaaliterveyspalveluihin, Oikeus näkyä, Oikeus yksityisyyteen ja Oikeus vaikuttaa.
Meillä todella täytyy opettaa ihmisiä näiden otsikoiden alla olevista asioista. Jopa siitä, että meillä vammaisulla on oikeus näkyä, emmekä ole mitään sukupuolettomia, näkymättömiä sätkynukkeja, joita liikutellaan muualta ja joiden edessä moni kääntää katseensa pois. Ei tiedä miten suhtautua.

Ajatelkaa, jos terveiden puolesta päätettäisiin heidän seksuaalisuuteen liittyvistä asioista? Kuin keitä kohdeltaisuus seksuaalittomina olentoina eikä noteerattaisi esim seksuaalikasvvatuksessa?

Olen tavannut urani aikana lukuisia vammaisia, jotka eivät TIENNEET, että seksuaalisuus kuuluu myös heille.

Tämä on todella ihmettelemisen arvoinen asia tämän päivän demokraattisessa Suomessa.

Terveet ja luultavasti seksuaaliset vähemmistöryhmät olisivat tehneet asialle jotain. Tulleet esiin. Näyttäneet olevansa myös seksuaalisia, kuten me kaikki. Jokaisen meistä pitäisi syntyä ja elää niin, että heitä koskevat samat seksuaalioikeudet. Miksi tämä vielä 2020-luvulla lakaistaan maton alle?

Väestöliitto toteaa seksuaalikasvatuksesta vielä näin:
”Seksuaalikasvatuksen tavoitteena on hyvä seksuaaliterveys ja seksuaalinen hyvinvointi. Seksuaalikasvatus tukee jokaisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta, oikeutta kokea oma seksuaalisuus hyvänä ja arvokkaana sekä tarjoaa mahdollisuuden pohtia sukupuolia ja seksuaalisuuksia.”

Diakonia Ammattikorkeakoulun Opinnäytetyössä 2022 Susanna Vilkjanen ja Jonna Jyrkkä tutkivat vammaisuutta sosiaalityössä. Yhteenvedossa todetaan: ”Opinnäytetyöllemme on tarvetta vammaistyön kentällä, sillä moni ammattilainen kokee jäävänsä vaille tarvittavaa tietoa.”
Vaikka terveyspuoli tilaa luentoja aiheesta, sosiaalipuoli usein vielä valitettavasti kääntää selkänsä asialle.