Vammainen ihminen on seksuaalinen

Vammainen ihminen on seksuaalinen 150 150 Ilon kipinä

Haastatteluni Airut 4/2022 -lehdessä

Vammainen ihminen on seksuaalinen

”Vammaisuus ja seksuaalisuus eivät vieläkään ole neutraali sanapari.”

Airut-lehti 4/2022

Teksti Virpi Jylhä

Juhlavaatteet yllä, tukka hyvin ja vatsanpohjassa kihelmöi odotus. Ulos lähtiessäsi nappaat mukaan vakiopartnerin, valkoisen kepin. Säilyykö sisäinen hehku vai lässäyttääkö apuväline tunnelman?

Seksuaalisuus on perusominaisuutemme, eikä sitä voi erottaa muusta ihmisenä olemisesta. Seksuaalisuutta on muun muassa sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen, lisääntyminen ja sukupuoliroolit. Kosketukset, ajatukset, toiveet ja haaveet toimivat seksuaalisuuden ilmentämisen välineinä. Seksin harrastaminen on vain yksi osa seksuaalisuudestamme, vaikka se yleensä ensimmäisenä aiheesta puhuttaessa mieleemme ehkä pulpahtaakin.

Seksuaalioikeudet ovat osa ihmisoikeuksia, jotka tunnustetaan kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Seksuaali­oikeuksia ovat oikeus saada seksuaalikasvatusta, oikeus päättää oman kehoon koskemisesta tai koskemattomuudesta, oikeus päättää haluaako lapsia sekä oikeus tavoitella tyydyttävää ja nautinnollista seksielämää.

Miten vammaisuus muovaa seksuaalisuuttamme?

Kerrytämme koko elämämme ajan kokemuksia siitä, millainen kosketus tuntuu hyvältä, kuinka lähelle haluamme toista ihmistä ja millaiset asiat toisissa ihmisissä meitä miellyttävät. Aistimme muiden suhtautumistapoja meihin. Saamme muilta palautetta persoonastamme ja toimintatavoistamme. Hyväksytyksi tuleminen ja mahdolliset torjunnat vaikuttavat seksuaalisen minämme kehittymiseen. Seksuaalisuutemme ei ole muuttumaton vaan se kehittyy koko elämän kaaren ajan vauvasta kuoleman hetkeen.

Toiset kestävät kolhuja paremmin kuin toiset, myös seksuaalisessa mielessä. Joudummeko me näkövammaiset tsemppaamaan itseämme, jotta valkoinen keppi ei lässäytä illan kuplivaa tunnelmaa? Miten harrastaa silmäpeliä, kun katsekontaktista ei ole tietoakaan? Pystymmekö säilyttämään vetovoimamme vammastamme huolimatta? Voisimmeko saada ”pisteitä” siitä, että olemme herkän kosketuksen pro-osaajia?

Vammaisuus ja seksuaalisuus ei vieläkään ole neutraali sanapari. Mitä näkyvämpi vamma on, sitä todennäköisemmin ennakkoluuloja esiintyy. Koska seksuaalista itsetuntoa pystyy vahvistamaan ja ennakkoluuloja torjumaan, asiasta pitäisi puhua enemmän. Olisiko seksuaalisen identiteetin vahvistamista syytä käsitellä vaikkapa kuntoutuskursseilla?

Kuntoutus-Iiriksen kuntoutuspäällikkö Heini Liimatainen vastaa, että ainakaan toistaiseksi seksuaalisuus ei ole omana kokonaisuutena mukana kuntoutuksessa.

– Jakson aikana kyllä puhutaan kaikista elämän osa-alueista. Jos seksuaalisuudesta on tarvetta jutella, henkilökuntamme osaa käsitellä asiaa. Meillä oli viime vuoden lopulla koulutustilaisuus, jonka aiheena oli seksuaalisuus, Heini Liimatainen kertoo.

Ilon kipinöitä itselle ja muille

Nainen makaa selällään sängyllä punaiset kiharat hiukset levällään. Sängyssä valkoinen satiinilakana. Naisen kädessä vaaleanpunainen iso sulka. Sängyllä pinkkejä seksileluja ja yksi violetti.

Raila Riikonen.
 Kuva: Shanhan Gong

Raila Riikonen, 45, on kääntänyt vammaisuutensa vahvuudekseen. Riikonen on sairastanut lihassairautta syntymästä saakka ja hän istuu sähköpyörätuolissa ja tarvitsee ympärivuorokautista henkilökohtaista apua. Rohkea ja avoin nainen on opiskellut seksuaalikasvattajaksi ja auttaa myös muita löytämään iloa seksistä ja seksuaalisuudesta.

Raila Riikonen ja hänen liikuntavammainen aviomiehensä antoivat kasvonsa vammaisten seksuaalisuudelle Perjantai-dokkarissa nimeltä Tarvitsemme apua seksissä. Ohjelmassa esiintyi myös yksi Riikosen avustajista.

Pariskunta kertoi dokumentissa avoimesti siitä, miten he tarvitsevat avustajan apua pystyäkseen toteuttamaan seksuaalisuuttaan. Avustaja auttaa aktin toteuttamisessa esimerkiksi säätämällä vuoteiden korkeutta tai auttamalla oikeanlaisen asennon aikaansaamisessa. Avustaja on läsnä silloin, kun häntä tarvitaan ja poistuu, kun pariskunta nauttii toisistaan. Dokumentti on edelleen katsottavissa Yle Areenassa.

Ennen seksologiksi ryhtymistä Raila Riikonen työskenteli muun muassa Kynnys ry:ssä projektissa, jossa arvioitiin vammaisten ihmisten asumista.

– Huomasin, että avun ja tiedon tarve oli suurta. Seksuaalisuudesta ei juuri puhuttu.

Raila Riikonen haaveili jo nuorena seksologin ammatista. Hänellä ei ollut terveydenhoitoalan koulutusta, joten asia pysyi haaveena vuoteen 2014, jolloin Sexpo poisti vaatimuksen koulutukseen hakeutujilta. Riikonen lähetti hakupaperit ja pääsi mukaan opiskelemaan. Hän oli opiskeluryhmänsä ainoa vammainen.

– 2015 perustin yritykseni Ilon Kipinän.

Riikosen vastaanotolla käy sekä sinkkuja että pariskuntia. Hän ohjaa ryhmiä ja eri alojen ammattilaisia. Riikosen työhön kuuluu luentojen ja esitelmien pitämistä sekä seksuaalikasvattajien kouluttamista.

Raila Riikonen kertoo, että hänen työnsä on enimmäkseen ennakkoluulojen purkamista. Ennakkoluuloja voi olla ympäristöllä tai yksilöllä itsellään. Kun ennakkoluuloista päästään, voidaan löytää ratkaisuja.

– Kun vain etsitään keinoja, niin niitä löytyy.

Riikosen vastaanotolla puhutaan usein myös vammaisen yksinäisyydestä ja kumppanin kaipuusta. Hänen mukaansa vammaiset elävät muuta väestöä useammin yksin vasten tahtoaan. Ja jos vähemmistöleimoja on enemmän kuin yksi, kumppanin löytäminen käy entistä vaikeammaksi.

Raila Riikonen toivoo, että kaikki vammaiset tuntisivat seksuaaliset oikeutensa. Yhteiskunnan tukitoimien pitäisi ulottua myös seksuaalisten tarpeiden toteutumiseen. Riikonen kertoo, että esimerkiksi Yhdysvalloissa on vammaisille niin sanottuja seksuaalivalmentajia. Euroopassa on myös maita, jotka kustantavat vammaisille joitakin seksiammattilaisen käyntikertoja.

– Saattaa kuulostaa hurjalta, mutta tukitoimien ja tiedon avulla vältettäisiin se, että vammainen antaisi tehdä itselleen jotain sellaista, jota muutoin ei hyväksyisi, Raila Riikonen sanoo.

– Kukaan ei saisi hyväksyä kosketusta tai kohtelua, josta ei pidä. Omista toiveista pitää uskaltaa kertoa kumppanille. Ihminen on kaikkein vetovoimaisin silloin, kun hän on oma itsensä.