Annoin Mikalle kirjoituksen pohjaksi joitakin aiheeseen liittyviä peruskysymyksiä. Mikan kirjoittaessa vastauksia syntyi tämä hieno, avoin ja harvinainen omakohtainen kertomus niistä haasteista, joihin vammaiset hyvin usein törmäävät.
Lopussa on YouTube -linkki artikkelissa mainittuun kappaleeseen.
Kyllästynyt häpee – en voi olla kenenkään Superman
Olen Mika Leminen ja räppään nimellä MC Cepari. Olen CP-vammainen 24-vuotias heteromies ja räppäsin ensimmäisellä EP:lläni “Kyllästynyt häpee”-kappaleessa rakkauden kaipuusta. Raila otti minuun yhteyttä ja ehdotti että kirjoittaisin omista kokemuksistani vierailija-blogikirjoituksen Ilon Kipinälle.
Sisäistetty ableismi
Kyllästynyt häpee– kappale oli itselleni ensimmäisen EP:ni vaikein kappale kirjoittaa. En ollut aiemmin kauhean paljon kirjoittanut rakkauslauluja. Tekstin aihe muuttui monta kertaa näkökulmasta toiseen, kunnes lopulta päädyin lopulliseen versioon. Laulu kertoo siitä, että olen kyllästynyt häpeämään parisuhdeasioissa ja laajemmassa kontekstissa omaa vammaisuutta. Laulussa räpätään esimerkiksi: “Sisäistetty ableismi”:
”Ei oo mikään vitsi
Se hallitsee sun toimintaa
Saattaa saattaa sut kuolemaan”
Sisäistetty ableismi tarkoittaa minulle sitä, että vammaisella henkilöllä on päässään huonoja ajatusmalleja vammaisuudesta. Se, ettei uskalla vammaisuuden takia tehdä asioita, joita oikeasti haluaa, on esimerkki tästä. Vamma rajoittaa siis itseä enemmän kuin sen pitäisi.
En ole lihaksikas Superman
Laulussa räpätään myös:
”En voi olla sun Superman
Ja niinku Shady en tahtoiskaan
Mä en aio kompensoida
Enkä lahjoa sua lahjoilla”
Räppäri Eminem, jonka taiteellinen alter ego on rajusanainen Slim Shady, julkaisi vuonna 2003 kappaleen, jossa hän toisti kertosäkeessä: “I can’t be your Superman”. Viittasin tuohon lausahdukseen omassa räpissäni. Eminemin kappaleessa lausahdus merkitsee enemmän sitä, ettei Eminem halua olla heti täydellinen poikaystävä, joka “pelastaa” naisia pulasta, vaikka harrastaisikin satunnaista seksiä kyseisten naisen kanssa. Kappaleessa korostetaan myös Eminemin luottamuspulaa liittyen naisiin.
Omissa säkeissäni enemmänkin torjun ajatuksen, että jokaisen miehen pitäisi olla urheilullinen ja lihaksikas Supermies. Totean myös, etten aio kompensoida vammaani tulevissa parisuhteissani. En siis halua päätyä jonkinlaiseen epäterveeseen parisuhteeseen, jossa on jokin vammaan ja vammattomuuteen liittyvä valta-asetelma, vaan ihan tavallisiin parisuhteisiin. Halusin tehdä Kyllästynyt Häpee -kappaleesta itsensä kehittämiseen kannustavan kappaleen ja mielestäni onnistuin siinä.
Ihastumisen häpeää ja puuttuvaa rohkeutta
Olen kokenut paljon häpeää liittyen ihastumiseen ja seksuaalisuuteen. Osa tästä häpeästä on omia kielteisiä ajatusmalleja ja osa taas on ulkomaailmasta muilta ihmisiltä tullutta palautetta. Viime aikoina olen miettinyt paljon näitä ajatusmalleja ja yrittänyt poistaa niitä ajattelustani.
Pitkään ajattelin, että kysymys oli vain siitä, ettei minulla ollut väylää tavata kivoja naisia ilman että minua tuomitaan vamman takia heti. En koskaan ole oikein pitänyt nettideittailusta, koska toisella puolella voi olla kuka vain ja se on silti todella ulkonäkö- ja ominaisuuskeskeistä. En ollut myöskään hyvä viestien lähettelyssä sen takia, että kokemukseni romanttisesta kanssakäymisestä ovat vähäiset. En ole myöskään pitänyt baareista tai tanssipaikoista ympäristöinä, sillä siellä on aina kamala melu ja puhevikani takia en saa kommunikoitua sanallisesti kovin hyvin siellä. Kaveripiirini olivat aiemmin myös hyvin miesvaltaisia.
Olen yleensä ollut tyytyväinen kehooni, vaikka tiedostan että se eroaa muista. Kun olen yksin, olen täysin sujut kehoni kanssa. Aiemmin koulun liikuntatunneilla ja toisaalta vaikkapa yökerhossa tanssiessa välillä kuitenkin tuntuu huonolta, että liikun erikoisesti ja en ole vaikkapa kovin lihaksikas. Ongelmani on siis itseni vertaaminen toisiin vammattomiin miehiin ja toisaalta vertaaminen median luoman mieskuvan normeihin.
Olen tajunnut, että minulta on puuttunut itseluottamusta, kokeilunhalua, sosiaalisia taitoja ja rohkeutta liittyen naisiin. Olen käyttänyt monia tekosyitä, joilla olen passivoinut omaa käyttäytymistäni deittailuun liittyen.
Vaikuttaa helpolta elää ilman riskinottoa, mutta riskejä on erikokoisia eivätkä kaikki riskit ole huonoja. Esimerkiksi se, että kysyy itseä kiinnostavaa naista ulos tuntuu sillä hetkellä maailman suurimmalta riskiltä. Loppujen lopuksi pahin asia, joka voi käydä, on torjutuksi tuleminen.
Miten minuun ja vammaisuuteeni suhtaudutaan?
Olen myös pitänyt vammaisuuttani liian erityisenä asiana deittailuun liittyen. En usko että ihmiset ajattelevat niin paljon kielteisiä ajatuksia vammaisuudesta kuin luulen heidän ajattelevan, varsinkaan tutustumisen jälkeen. Ensivaikutelma on myös tärkeä. Jos kannan itseni hyvin enkä häpeä itseäni, ihmiset myös reagoivat paremmin minuun. Minulla on myös tapana ajatella asioita turhaan liikaa.
Puhevikani hermostuttaa ja nolostuttaa minua enemmän kuin muut vammani oireet. Vaikka olen ulospäinsuuntautunut ihminen, puhevikani takia olen usein sosiaalisissa tilanteissa hiljaa, koska se on helpompaa ja turvallisempaa. Monia mahdollisuuksia voi mennä kuitenkin ohi, kun on hiljaa, ja siksi tämä tapa on mielestäni huono. Kun olen tuntemieni ihmisten kanssa, puhun enemmän. Mutta mitä pelättävää tuntemattomien ihmisten kanssa keskusteltaessa edes on?
Jatkossa aion ottaa elämän vähän rennommin ja kokeilla uusia asioita, myös näiden parisuhde-asioiden kanssa. Palasin äskettäin erään nettideitti-sovelluksen pariin. Aion olla muutenkin aktiivisempi. Nämä sosiaalisen eristyksen ajat ovat osoittaneet, ettei mikään elämässä ole kovin varmaa, ja siksi haluan jatkossa tarttua enemmän mahdollisuuksiin kuin välttää uhkia.
Kiitos Railalle, että sain kertoa ajatuksistani tällä kirjoituksella. Odotan innolla vastausta mietteisiini.
Raila vastaus tulee seuraavassa blogissa. Pysy kuulolla!